Luontolikan vaellus - taviksesta retkeilijäksi

  Maaliskuu on mielenkiintoista aikaa, kun ei tiedä, mihin ajatuksensa oikein suuntaisi. Toinen jalka ei haluaisi päästää irti talvesta, kun Lapissakin on vielä lunta ja toisaalta toisen jalan varpaat jo hivuttautuu kohti sandaaleja. Yhtään ei auta tietoisuus siitä, että vielä olisi näköjään yksi paikka vapaana Ulkoilma Akatemian Kilpisjärven erämaan hiihtovaellukselle huhtikuussa. Kevätauringon lämmössä viimeisistä talven maisemista nauttiminen houkuttaisi todella paljon. Varsinkin, kun tammikuun Syötteen talvivaelluksesta jäi todella hyvä kokemus ja kaipuu talviseen luontoon. Mä päätin nyt kuitenkin sinetöidä tämän talven pakettiin ja varaudun sitten ensi talvena johonkin upeaan talvivaellukseen, jonka ehdin suunnitella omaan kalenteriini ajatuksella. Tulevan reissun odottaminen (tai panikointi?) on iso osa kokonaisuutta, joten annetaan sillekin aikaa. Eli katse kesään! Toukokuulle olisi tiedossa kaksi eri reissua peräkkäisinä viikonloppuina, oon lupautunut testaamaan Ulkoilma ...

KESKELLÄ EI MITÄÄN – KESKELLÄ KAIKKEA   Palasin viikko sitten elämäni ensimmäiseltä talvivaellukselta Syötteeltä. Tämä viikko on mennyt ikävöidessä takaisin luontoon ja sen hiljaisuuteen, kauniisiin maisemiin ja luonnossa liikkumisen energisoivaan olotilaan. Ja uskomatonta kyllä, ikävöin myös teltassa yöpymistä. Matkustimme mieheni ja ystäväni kanssa pohjoiseen Turusta jo torstaina ja yövyimme ihanassa Liepeen Pappilassa Pudasjärvellä yhden yön. Tämä paikka meni ehdottomasti jatkoon, edullinen mutta idyllinen ja rauhallinen vanha pappilarakennus tarjosi kaiken, mitä tarvitsimme. Hyvä pysähdyspaikka matkalla pohjoiseen. Perjantaina aamulla tapasimme talvivaelluksen ohjanneen Jarin ja muut osallistujat Syötteen luontokeskuksen parkkipaikalla. Jarin lisäksi meitä lähti matkaan 8 retkeilijää. Jaoimme Ulkoilma Akatemialta saadut lainavarusteet ja kokosimme talviteltat niin, että saimme niihin routamatot ja tukikaaret paikoilleen ja sitten vaan majoitus rullalle ja ahkioon tavaro...